Ihana Vallisaari

Kesäloman viimeisinä päivinä teimme koko perheen voimin päiväretken Vallisaareen. Olin haaveillut saariretkestä alkukesästä alkaen, joten kun aamulla herätessämme taivas näytti siniseltä, eikä muuta ohjelmaa ollut sovittuna, kurvasimme kaupan kautta Kauppatorille. Mukana olivat minun ja miehen lisäksi 6- ja 4-vuotiaat pojat sekä 10 kuukauden ikäinen tyttäremme. Vallisaareen pääsee JT Linen vesibussilla. Vesibussit liikennöivät Kauppatorilta saareen tunnin välein päivittäin syyskuun 4. päivään saakka ja sen jälkeen vielä viikonloppuisin 18. syyskuuta asti. Merimatkan kesto on noin 20 minuuttia. Meno-paluulippu maksaa aikuisilta 7 euroa ja 7-16 -vuotiailta lapsilta 3,50 euroa.

Me olimme varautuneet retkeen repullisella omia eväitä, mutta heti Vallisaareen päästyämme vastassa oli kyltti, joka kertoi saarella olevan myös vohvelikahvilan. Virvokkeita ja pientä syötävää saa siis myös paikan päältä. Lähdimme muiden saarelle saapuneiden vanavedessä kulkemaan opastein ohjattua Aleksanterinkierrosta. Leveillä hiekkateillä oli helppo liikkua rattaiden ja seisomalaudan kanssa.

Olimme kuulleet, että Vallisaaressa on tärkeää pysyä merkityillä reiteillä sekä herkän luonnon suojelemisen että vanhalla linnoitussaarella mahdollisesti piilossa olevien räjähteiden takia. Etukäteen stressasin vähän, miten etenkin neljävuotias energiapakkauksemme malttaisi pysyä poissa kielletyiltä alueilta, mutta huoli osoittautui turhaksi. Hiekkateillä juoksentelu ja näköalapaikoille kipuaminen riitti varsin hyvin ohjelmaksi lapsillekin. Yleisöltä kielletyt kohteet oli myös merkitty hyvin.

Vallisaari hurmasi meidän perheen täysin! Saaren luonto on todella kaunis ja retkeily oli ihanan vaivatonta lastenkin kanssa leveiden teiden, opasteiden ja eväidensyöntipaikkojen ansiosta. Kaikkein suurimman vaikutuksen tekivät kuitenkin näköalapaikat. Etenkin Aleksanterinpatterin suurelta näköalatasanteelta avautuivat henkeäsalpaavan hienot maisemat Helsinkiin ja merelle. Miten kaunis oma kotikaupunki olikaan täältä katsottuna!

Aleksanterinkierroksen pituus on noin 3 kilometriä. Tuleva ekaluokkalainen jaksoi tämän matkan hyvin. Neljävuotias pääsi välillä lepuuttamaan jalkojaan siskon paikalle rattaisiin, kun vauva siirtyi kantoreppuun, mutta muuten en tämänikäiselle olisi enää rattaita ottanut mukaan. Reitin varrella oli sen verran mielenkiintoista nähtävää, että pienetkin jalat jaksoivat kulkea hyvin.

Meidän vieraillessamme Vallisaaressa aurinkoisena heinäkuun lopun päivänä saari oli melkeinpä ruuhkainen ja paikoin poluilla kuljettiin peräkanaa muiden ulkoilijoiden kanssa. Toisaalta en yhtään ihmettele paikan suosiota, vakuuttihan tämä kaunis saari meidätkin. Jäin jo haaveilemaan seuraavasta retkestä saapuvan syksyn myötä kenties hieman rauhoittuvaan Vallisaareen.