maanantai 17. marraskuuta 2014

Lapsilla on saari, se oma saari on

Muistattekin ehkä, kun jokin aika sitten kerroimme blogissa, että teimme pyhäinpäivän aikaan reissun Ahvenanmaalle. Vietimme pääosan lomasta mökkeillen Lumparlandissa, mutta ehdimme tutustua myös marraskuisen Maarianhaminan tarjontaan lapsiperheille. Tässä on esittelyssä yksi kiva käyntikohde sekä ravintolasuositus, jatkoa on luvassa vielä seuraavassa postauksessa.



Maarianhaminan keskustan tuntumasta löytyy oikea aarre, lasten oma saari nimeltään Lilla Holmen. Ankkaportin takaa alkaa kauniilla merimaisemilla varustettu ulkoilualue. Meidän poppoomme lumoutui jo tästä, rannalla leikittiin pitkään, ennen kuin maltoimme jatkaa matkaa. Ja onneksi jatkoimme, kaikenlaista muutakin mielenkiintoista nimittäin löytyi. Ensimmäiseksi meitä vastaan käveli lintuja. Eikä mitä tahansa lokkeja vaan riikinkukkoja! Seuraavaksi huomasimme eläinaitaukset. Vapaana liikkuvien lintujen lisäksi häkeistä löytyi lisää siipiveikkoja sekä suloisia kaneja.



Lähellä eläimiä on myös hiekkaranta ja leikkipaikka. Iso, laivan muotoinen kiipeilyteline oli porukan 1- ja 2-vuotiaille taaperoille vielä vähän hurja, 4-vuotiaat sen sijaan kiipeilivät verkkoa pitkin, temppuilivat riippusillalla ja laskivat kiemuraista liukumäkeä innoissaan. Hiekkaranta on kesällä varmasti ihana uimapaikka.



Ulkoilun jälkeen olikin sopivasti lounasaika. Lentokentältä meidät keskustaan heittänyt taksikuski vinkkasi meille mukavasta lounaspaikasta ja päätimmekin ottaa vinkistä vaarin. Suunnaksi otettiin siis ravintola Indigo osoitteessa Nygatan 1. Kahdet rattaat mahtuivat eteisaulaan ja ravintolasalista löytyi riittävän iso pöytä kuuden hengen seurueellemme. Kaksi pienintä matkaajaa saivat syöttötuolit pöydän päähän.


Lasten listalta valitsimme koko junioriväelle ruoaksi päivän kalaa, eli lohta, ja perunamuusia. Me aikuiset tilasimme kasvispastaa. Alkupalaksi tarjoiltiin salaatit myös naperoille sekä tuoretta leipää. Ruoka oli menestys, niin hyvin se maistui kaikille. Ehkä myös reissaaminen ja reipas ulkoilu olivat kasvattaneet ruokahalua, hyvä mieli jäi kuitenkin Indigosta ja paikkaa uskaltaa suositella muillekin Maarianhaminan kävijöille. Me asioimme paikassa menestyksekkäästi på svenska, mutta ainakin lasten lista oli myös suomen kielellä.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Merta, metsää ja meduusoja - seikkailuloma Ahvenanmaalla

 


Aika ihanaa, sanoi moni. Ihan hullua, ajatteli varmasti vielä useampi. Ja kysehän oli siitä, että lähdimme kahden äidin ja neljän lapsen (lapsilla ikää 1,5 - melkein 5 vuotta) voimin lomalle Ahvenanmaalle. Mökkeilemään. Ilman autoa. Loka-marraskuun vaihteessa.





Tämä tuntui tosi hyvältä idealta siinä vaiheessa, kun saimme ajatuksen kotiäitivuosien päättäjäismatkasta loppukesän leikkipuistoreissulla. Se oli hyvä idea siinä vaiheessa, kun varasimme edulliset menolennot Flybelta. Se oli melko hyvä idea vielä siinä vaiheessa, kun buukkasimme paluumatkalle perhehytin Tukholmasta Helsinkiin Maarianhaminan kautta koukkaavalle Siljan laivalle. Okei, laiva olisi Maarianhaminassa viittä vaille keskiyön, mutta koska tunnemme jälkikasvumme ja tiedämme, että neljästä lapsesta kaksi jaksaa kukkua tarvittaessa vaikka aamuyön tunneille asti, arvelimme selviävämme kunnialla koko porukan saattamisesta laivan kyytiin. Ensimmäistä kertaa epäilys matkakohteen onnistuneesta valinnasta alkoi hiipiä mieleen siinä vaiheessa, kun etsimme majoitusta Ahvenanmaalta. Matkailukauden low season ei selvästikään ole synonyymi sanaparille low prices.

Hotellivaihtoehdot hylkäsimme pian, sillä porukallemme sopivia, väliovellisia tai useamman makuuhuoneen perhehuoneita, ei tuntunut kohtuuhinnalla löytyvän. Rajasimme siis haun mökkeihin ja huviloihin. Valitettavasti vain monet mökkikylät laittavat ovet säppiin syys-lokakuun vaihteessa. Joitakin vaihtoehtoja sentään jäi jäljelle ja lopulta päädyimme Svinön kylään, Lumparlandiin, jossa oli tarjolla kohtuulliseen hintaan hyvätasoinen kolmen makuuhuoneen huvila.

Kaikkein epätoivoisimmat viestit ja puhelut vaihdoimme ystäväni kanssa siinä vaiheessa, kun mietimme siirtymistä Maarianhaminasta 30 kilometrin päässä sijaitsevaan mökkikylään. Ensin ajattelimme vuokrata auton. Pari puhelua vuokra-autofirmoihin teki kuitenkin selväksi, että ei paljon kannata. 500 euroa (+ bensat) kahden päivän tila-auton vuokrasta olisi korottanut matkabudjettiamme aivan liikaa. Bussejakin Ahvenanmaalla kulkee, mutta niin harvakseltaan, että unohdimme tämänkin ajatuksen. Jäljelle jäi siis taksilla ajelu. Tilasimme tilataksin ennakkoon lentokentälle ja saman firman kuljettamina pääsimme mökille ja takaisin kaupunkiin. Taksifirmasta saimme hyvää palvelua ja kuskilta vinkkejä mm. parhaista ruokapaikoista ja mukavista kävelyreiteistä.




Majapaikassamme parasta oli näköala (ja junioreiden mielestä kylppärin poreamme). Merta ja tuulen tuiverrusta toivoimme Ahvenanmaan reissulla näkevämme ja kokevamme ja näistä ensimmäinen toive toteutui jo huvilan olohuoneesta käsin. Tuulen tuiverrus jäi tällä kertaa kokematta, sillä harvinaisen lempeä loppusyksyn sää suosi lomaamme ja meri oli lähes peilityyni.

Nautimme hiljaisuudesta, luonnosta ja kiireettömyydestä. Ihastelimme syvänsinistä merta, kauniita puutaloja ja tuulimyllyjä. Elvytimme kouluruotsia. Kävelimme kilometrikaupalla. Lapset rakensivat majoja metsässä, pyydystivät meduusoja (kyllä, luit oikein, näitä limaisia otuksia oli monilla rannoilla hurjan paljon), kiipeilivät rantakallioilla ja etsivät juuri oikeanlaisia keppejä leikkeihinsä. Saunottiin, syötiin herkkuja ja vietettiin hurjat halloween-bileet. Ihanaa ja rentouttavaa. Kaksi yötä keskellä ei mitään riitti mainiosti lataamaan akut ja oli mukava palata taas kaupungin palvelujen ääreen.

Mitä sitten ehdimme tehdä yhdessä päivässä Maarianhaminassa, siitä saatte lukea pian. Marraskuisen Maarianhaminan parhaita paloja on nimittäin luvassa omassa postauksessaan.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Juuri niin herkullinen

Meidän perheessä vietettiin hiljattain merkkipäivää. Juhlan kunniaksi olimme varanneet pöydän ravintola Juuresta. Juuri sijaitsee Kaartinkaupungissa, Korkeavuorenkadulla. Paikan omistajilla on myös lounasravintola nimeltään Pihka Ruoholahdessa. Osa porukasta oli testannut ja hyväksi todennut Pihkan ruoat, joten suuntasimme kohti Juurta korkein odotuksin.


Juuri on melko pieni paikka ja ainakin vähän isomman seurueen kannattaa tehdä pöytävaraus. Olimme pyytäneet varauksen yhteydessä porukan kuopukselle syöttötuolin ja sellainen odottikin pöydän vieressä pienintä ruokailijaa. Meidän 2- ja 4-vuotiaiden lasten lisäksi seurueeseen kuului 3-vuotias serkkupoika.

Juuren listalta ei arvatenkaan löytynyt nauravia nakkeja ja ranskiksia, vaan eipä niitä kukaan kaivannutkaan. Tarjoilija suositteli pienille kulinaristeille listalta soveltaen haukea perunapyreen kera. Annokseen kuulunut rapukastike tuotiin pöytään erillisessä kannussa, jotta ennakkoluulottomimmat saisivat maistella kastiketta oman maun mukaan. Kauniit annokset tarjoiltiin yhtä tyylikkäästi kuin aikuisillekin. Lasten annokset tuotiin pöytään ennen meidän muiden ruokaa, mikä takasi vanhemmillekin ruokarauhan.


Juuren ruoissa olivat maut kohdallaan. Olemme käyneet tällä porukalla useasti syömässä ja tämä oli ihka ensimmäinen kerta, kun jokaikisen pikkupojan lautanen tyhjeni viimeistä murusta myöten. Ehkä tämä kertoo myös siitä, että annokset olivat pienille ruokailijoille sopivasti mitoitettuja, eli aika pieniä. Sillä aikaa, kun me aikuiset nautiskelimme omista pääruoistamme, pääsivät lapset herkuttelemaan jälkiruoalla. Porkkanakakku hävisi sekin nopeasti parempiin suihin.

Palvelu Juuressa oli ystävällistä ja lämminhenkisestä paikasta jäi hyvä maku suuhun paitsi kirjaimellisesti myös ilmapiirin puolesta. Jos epäilee, että lapsi ei jaksa istua paikallaan koko ruokailun ajan, voi varata jotain pientä viihdykettä mukaan. Meidän nappulat pysyivät oikein tyytyväisinä niin kauan kuin ruokaa riitti ja tuolilla kiemurtelua alkoi onneksi ilmaantua vasta siinä vaiheessa, kun aikuiset jo lopettelivat jälkiruokakahvejaan.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Hohdokasta golfia miniväelle

Pohdimme perhepiirissä muutamia viikkoja sitten mitä kivaa puuhaa keksisimme puolipyöreitä täyttävän perheenjäsenen juhlapäivälle. Tarkoituksena oli keksiä aktiviteetti, joka sopisi kirjaimellisesti vauvasta vaariin. Pitkien pohdintojen jälkeen päädyimme lopulta varaamaan ajan Vantaan Flamingossa sijaitsevaan West Coast Hohtogolfiin.

Flamingon Hohtominigolfin sanotaan olevan ensimmäinen laatuaan koko Euroopassa. Radat sijaitsevat pimeässä, neonvaloin koristellussa huoneessa ja jokaisella radalla on erilaisia ja yllätyksellisiä tehosteita. Nähtävää ja koettavaa siis riittää!



Kuinka olut- ja siiderimainoksin varusteltu hohtominigolfrata sopii sitten pienten lasten kierrettäväksi? - Ihan hyvin, ainakin keskellä sunnuntaipäivää. Turha nipotus ja tarkka pisteiden lasku unholaan ja lapsille sopivan kokoiset mailat ja pallot käteen. Ja yllättävän hyvin pienetkin suoriutuivat haastavista radoista ja monta hole-in-oneakin nähtiin kaikilla, kolmevuotiaasta lähtien. Lasten golfausintoa lisäsi entisestään radoilla olleet tehosteet ja mikä olikaan sen hauskempaa kuin saada Ducati pärisemään tai avaruusraketti ilmaan.

Lapset otettiin heti sisääntulossa hyvin huomioon, kun henkilökunta tarjosi joukon nuorimmalle kulosuojaimia lainaksi. Ratojen välissä mahtui hyvin liikkumaan myös rattailla ja meidän poppoon nuorimmainen istuikin tyytyväisenä menopelinsä kyydissä Peltorit korvilla. Minigolf-kierroksen neljä rataa sijaitsee kauhualueella, jota ei suositella alle 9-vuotaille lapsille. Porukan mitään pelkäämätön eskarilainen lähti alueelle rohkeasti isänsä seurassa, mutta tuli samaa reittiä takaisin hyvinkin nopeasti. Äiti ei alueelle uskaltanut edes vilkaista.



Erillisiä lastenhoitotiloja alueelta ei löydy, mutta henkilökunnan kanssa jutellessa on mahdollista käydä Flamingon hoitotiloissa kesken peliajankin. Flamingon Hohtogolfin tiloissa voi järjestää myös synttärijuhlia ja paikalla olikin meidän kanssa samaan aikaan runsaasti ala-aste -ikäisiä poikia. Aukioloajat ja hintatiedot voi tarkistaa paikan nettisivuilta.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Kolme pientä elefanttia Intiassa

Palataan vielä yhden postauksen verran alkusyksyn leikkipuistotestausten tunnelmiin. Sateinen marraskuinen maanantaihan on juuri sopiva ajankohta äkkipyrähdykselle Intiaan. Kumpulassa, metsikön reunassa sijaitsee alueen vehreä keidas, leikkipuisto Intia, jonne teimme syyskuussa päiväretken kavereiden kanssa. Leikkipuisto Intiassa on kaupungin järjestämää ohjattua toimintaa sekä sisä- että ulkotiloissa ja toki puisto on avoinna myös omatoimisille leikkijöille.


Meillä oli testipäivänä ohjelmassa ulkoilua. Intian puisto on tilava ja erilaisia kiipeilytelineitä, keinuja, liukumäkiä ja muita leikkivälineitä on sijoitettu ryhmiksi useampaan paikkaan. Lapset nauttivat myös isoista, avarista kenttäalueista, joilla oli tilaa juosta. Pieniin pihoihin tottuneille kaupunkilaisnaperoille tämä tuntuu olevan luksusta, siihen malliin kikattaen lapsukaiset nimittäin kirmasivat pitkin puistoa.



Juoksemisen lisäksi lapset viihtyivät erityisesti kummun päälle rakennetussa liukumäessä, ison leikkiauton parissa sekä pallopelikaukaloksi muutetussa kahluualtaassa. Myös puiston teemaan sopivat kyltit ja puiset elefantit ihastuttivat testiryhmäämme. Leikkipuiston sisätiloihin emme tällä reissulla tutustuneet vessapiipahdusta perusteellisemmin, mutta ilmojen edelleen viiletessä sielläkin saisi varmasti ajan kulumaan.

P.S. Intian puiston lähinurkilta löytyy parikin kivaa puotia, lastenvaate- & lastentarvikekirpputori Vekarakirppis (lue postauksemme paikasta täältä) sekä uutta ja second handia myyvä Hippula, joissa kannattaa käväistä vaikkapa puistoreissun jälkeen